Jepujee, sitä mattoa on nyt sit virkattu tässä noin viikon verran. Alku oli vähän kankeaa. Puolet matonkudevyyhdeistä olivat päättäneet mennä niin pahasti sekaisin, että niiden keriminen oli suorastaan tuskaisaa. Selkä ja hartiat oli ainakin kiitettävän kipeät seitsemän vyyhden jälkeen. Sain kuitenkin niistä haluamani kerät, joista on helppo kiskoa lisää kudetta työhön ilman että kerät pyörivät ympäri lattioita keräämässä kissankarvaa.
Kerät syntyvät samalla periaatteella, kuin normaalista neulomislangastakin, mutta vessa- tai talouspaperirullan sijaan kannattaa käyttää jotain paljon tukevampaa. Miulla sattui lojumaan eteisessä ties mistä peräisin oleva paksu kartonkiputki, joten käytin sitten sit. Keristä myös tulee aika painavia jossain vaiheessa, joten kannattaa suosiolla jakaa painavampi vyyhti useaan kerään. Olisin voinut omaanikin selkää säästää enemmän…
Matto on alkanut painaa jo ihan kiitettävästi ja siirryinkin lattialle virkkaamaan heti, kun matto oli tarpeeksi iso, että mahdun istumaan sen keskellä. Läppäri on tietysti hommassa kätevä, siirtyy näppärästi mukana, kun pyörin ympäri. Voi sit jatkaa ruokaohjelmien killitystä, vaikka telkkaria ei voi enää tehdessä katsoa! Kuvaan sattui jäämään Cooking with Dog Youtube-kanavan video. Videoissa ei kommenteissa kovin suositun vitsin mukaisesti tehdä ruokaa koirasta vaan ohjelmaa isännöi villakoira Francis ja ruoka on ihan tavallista Japanilaista kotiruokaa.
Matto painaa tällä hetkellä noin kolmisen kiloa ja on halkaisijaltaan metrin. Vielä puoli metriä pitäisi saada lisää, mikä laskujeni mukaan on noin 10 kierrosta. Ne kierrokset vaan alkaa käydä pidemmiksi ja pidemmiksi… Onneksi lisäyksien kanssa ei tarvitse enää kikkailla, niin kuin alkuun. En meinannut millään saada tehtyä suoraa mattoa ja homma pitikin aloittaa aivan alusta useammin kuin kerran. Löysin kuitenkin loppujen lopuksi lisäämiseen kaavan, joka toimi suht hyvin. Eli tein toisella kierroksella joka toiseen, kolmannella joka kolmanteen ja neljänteen vuorotellen, neljännellä joka neljänteen jne. Suorana on pysynyt. Ja kierroksen 17 jälkeen on pystynyt lisäämään taas normaalisti. Ei vissiin enää tunnu yksittäiset silmukat kokonaisuudessa niin paljon.
Pelkään myös hieman jo akryylisen virkkuukoukkuni puolesta. Matonkude on aika raskasta virkata ja koukusta pääsee välillä pelottavia rusahduksia. Sen sisään on myös ilmestynyt halkeamia, jotka yltävät pikku hiljaa pidemmälle ja pidemmälle. Kunhan nyt vain kestäisi tämän projektin loppuun. Virkkaan jollain 11mm koukulla niin harvoin, etten nyt viitsinyt pelkästään tätä varten käydä ostamassa metallista koukkua. Ehkäpä sit, jos innostun hommasta enemmänkin. Ja sit se voisi itse asiassa olla vähän isompikin koukku, 12mm tai 13mm.

Siel se jotenkuten näkyy, tuossa otekohdan keskellä. Yksi iso halkeama ja kasa pieniä pidemmällä matkalla.
Tällä tahdilla menee varmaan vielä se viikko pusertaa loppuun, mut ei se mitään. Ei ole kiire, kun ei olla sitä pöytääkään vielä löydetty. Saatikka lyhtyjä tai jotain muuta sähkötöntä valonlähdettä. Kateltiin kyllä kaupoista lyhtyjä yksi päivä, mutta tyyli oli vähän turhankin… antiikkinen. Vedän kyl valmiiseen ruosteeseen sen rajan. Ja osa oli sellaisia onnettomia kalisijoita, ettei niitä olisi pienenkään tuulenvireen sattuessa viittinyt kuunnella. Miulla oisi varastossa yksi öljylamppu valmiiksi, sit kun pöytä saadaan, mut siihenkin pitäisi ostaa sitä öljyä. Mut nyt on vasta toukokuu. Vielä on kesää jäljellä. Itse asiassa hankalaa muistaa, että kesä on tosiaan vasta alussa ja kevättä oikeastaan eletään vielä vähän, kun on ollut niin lämmintä!





















