Hajatuksia

Tämän postauksen aikana katsomme alkaako ihmisiä ärsyttää se, miten tungen englanninkielisiä ilmauksia suomen kielen sekaan, vai ei.

Yritin tässä päivittää WordPressia uuteen versioon, mutta näyttäisi olevan jotain ongelmaa yhteyksissä. Myös FTP ja shell pätkii, joten on hyvä ettei minulla varsinaisesti olisikaan mitään hienoa uutta kuvaa jakaa kanssanne.

Ajattelin jättää tänään presidentinvaalit kokonaan huomiotta (paitsi että Kakkonen on ykkönen!) ja olenkin siis röhnöttänyt koneella vain katsomassa videoita YouTubesta. Päädyin killittämään George Carlinin stand-up numeroita (Carlinin tarvii vain sanoa “I like people!” ja ihmiset repeää.) Eräs näistä sitten herätti ajatuksia. En linkitä videota, koska kyseinen osuus oli vain pohjustusta toiselle, jonka kanssa ei en oikein päässyt sopuun siitä, onko minulla ongelmaa sen viestin kanssa vai ei (hienoa, riitelen YouTube-videoiden kanssa, mökkihöperyys here I come (ja ei, en riitele välttämättä sen viestin kanssa joka teille tulee ensimmäisenä mieleen)) mutta anyways, pätkässä pilkattiin Yhdysvaltojen muuttumista yhdeksi suureksi ostoskeskukseksi. Voitte etsiä sen jos haluatte, oletan ettei sitä ole turhan vaikeaa löytää.

Ei tämä mitään hirveän syvällisiä ajatuksia saanut aikaan, fear not. Rupesin vain miettimään miten oikein etenin nuoruudestani tähän hetkeen. Nuorempana pidin ostoskeskuksista ja minusta oli aina todella hienoa päästä käymään jossakin, josta löytyi kunnollisia ostareita. Tampereen reissut olivat aina kivoja, koska siellä oli Koskikeskus, mutta myös Kempeleen Zeppelin kelpasi mainiosti. Nuorempi minäni olisi seonnut jos olisi päännyt seikkailemaan Kamppiin. Ja nuorempi minäni hieman sekosikin tuolla Atlantin takana, Torontossa, josta löytyi ostoskeskus Eaton Centre. Ja olihan se hieno pytinki. Valtava. Eatonin toisessa päässä oli Queen Streetin metroasema ja toisessa päässä Dundas Streetin metroasema. Välimatka oli oikeastaan vain jotain Helsingin rautatieaseman ja Kampin tai Kaisaniemen välinen matka, mutta se tuntui silloin aivan suunnattomalta. Ostin paljon turhia asioita. Moni niistä asioista tarttui mukaan Urban Planet-kaupasta, joka pikaisesti tarkistamalla näyttää nykyisin keskittyvän täysin vaatteisiin. Mutta tuolloin aikoinaan sieltä löytyi se ihana glitterin ja neonvärien täyteinen tavarataivas, josta ostin muunmuassa sähkönsinisen, puhallettavan nojatuolin.

Juttu vain on niin, että myös tuolloin kakarana ja teininä olin enemmän kiinnostunut niistä tavaroista, kuin vaatteista. Pieni määrä ostoskeskusten hohtoa alkoi karista jo tuolloin, Eaton Centressä ja sen ympäristössä seikkaillessa, niinä pakollisina ryhmässä liikkumispäivinä, kun enemmistön päätöksellä ryhmä pysähtyi aina vaatekauppojen kohdalla ja kiirehti tuhatta ja sataa kaiken muun ohi. Mielessäni on vieläkin hyvin elävästi eräs liike, jossa myytiin kaikkea mielenkiintoista, keskiaikaista, historiallista, fantasia- ja elokuvatavaraa. Ikkunassa oli näytillä jäljennös Braveheart-elokuvan miekasta. En ollut ikinä halunnut käydä missään liikkeessä niin paljon kuin halusin käydä tuossa kyseisessä. Mutta ryhmällä oli liian kiire seuraavaan vaatekauppaan, kukaan muu ei halunnut pysähtyä siinä kohtaa. Niinpä emme pysähtyneet. Se siitä.

Kelataan nykypäivään. En siedä ostoskeskuksia. Ne ovat täynnä vaatekauppoja ja kenkäkauppoja, jotka ovat täynnä samanlaista tavaraa. Ne muutamat erikoisliikkeet ovat harvassa ja kaukana toisistaan. Silloin tällöin tarvitsen jotain uutta päällepantavaa, jolloin mieluummin menen markettiin. Silloin tällöin jokin mielenkiintoinen liike tai ravintola on ostoskeskuksessa, jolloin on pakko terästää itsensä ja tunkeutua sisään Hansa-kortteliin, ihan vain jotta pääsisi käymään läpi käytettyjen DS- ja PC-pelien hyllyt tai ostamaan jotain paperitavaraa kirjakaupasta.

Miten tähän on tultu? Beats me. Ehdotuksia? Miksi ihmisen preferenssit muuttuvat noin paljon lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden välillä? Tosin mind you, en kyllä kategorisoi itseäni aikuiseksi. Siihen laatikkoon minut vain ikäni puolesta tungetaan. Eli voisin kysyä miten preferenssit muuttuvat noin paljon lapsuuden ja nuoruuden välillä? Jätetään se aikuisuus niille, joita se kiinnostaa.

Posted in Pulinat | Leave a comment

It’s alive!

Tää on nyt sellainen ns. sketch dump. Sori etten jaksanut tehdä siitä nättiä ja kaikkee. Aattelin vaan laittaa jotain ihan kertoakseni, että olen suurin piirtein elossa.

Hankin hienon Moleskinen tuhertelujani varten, ajatus oli syyllistää itseni piirtämään. Olen käyttänyt sitä laiskasti. Yritän piirrellä jos on luentoja, mutta unohdan aina. Luentoja = olen muuten taas koulun penkillä, jos joku ei vielä muka tiennyt. Nyt tiedät. Kirjasto- ja tietopalvelun ko. Asun siis Turkkusessa. Tämän vuoden kulttuuripääkaupungissa. Olo on heti 34.674 prosenttia sivistyneempi.

Posted in Kuvat | Tagged | Leave a comment

Tappi

Uuden Wolverine-animen kunniaksi:

Posted in Uncategorized | Tagged | Leave a comment

9

Löysin kiinnostavan oloisen DS-pelin, jonka voisin haluta, nimeltään 9 Hours, 9 Persons, 9 Doors. Pelistä tietoa etsiessäni törmäsin pelin tekijän haastatteluun, jossa hän mainitsi numeron inspiraationa olevan enneagrammin, joka on 9 luonnetyypiä, johon kaikki ihmiset pitäisi jossain määrin kai pystyä jakamaan. Uteliaisuuttani päätin sitten testata mikähän luonne minä olisin enneagrammin mielestä. Olenpa sitten numero 9, sovittelija. Sopii kyl aika hyvin :D Tässäpä yhdeksäisen kuvaus (ja omat kommentit punaisella):

TYPE NINE: THE MEDIATOR

Nines need to avoid conflict and tension. They want to preserve harmony with others (or at least with key others) and to keep peace whatever the cost. They are often quite capable of ignoring anything which might disturb this essential harmony. They also prefer things to remain stable, and they resist change or disruption. (vähän turhankin paljon… elämä menee ihan nurin mm. uudesta työpaikasta tai koulusta, muuttamisesta, uudesta asuinpaikasta. Siis “hengitä paperipussiin” nurin. ahdistun kaikesta muutoksesta ihan liikaa.)

Possible Origins. Nines felt overlooked as children and as a consequence formed the habit of discounting their own essential needs. They describe family situations that range from neglect to being overshadowed by siblings to being ignored or attacked when they stood up for their own ideas. What is common to all of these childhood prototypes is the sense of not being listened to when an opinion was put forward and realizing that showing anger directly did not get their opinion heard. (hmm joo. tunnen kyllä suuttumusta kun minua ei kuunnella ollenkaan (aika usein kun olen niin epäluotettava, enkä tiedä mistään mitään) mutta pullotan sen hyvin. sit se pullo vaan välillä kuohuu rajusti yli.)

Flawed Nines. Nines tend to ignore a problem rather than risk disturbing what they perceive as a stable situation. They often do harm to others and to themselves by refusing to deal with problems. They may also be passive, even lazy and overly dependent on external stimuli. Or they may procrastinate or stick to routine so as to avoid conflict and vitality. As managers, they tend to play a custodial or stand-pat role. (tässä olen minä jee… sopii kuin nenä päähän)

Well-Adapted Nines are those who have achieved a strong sense of themselves as individuals. They become masters of their fate and develop an active orientation to life. They remain peaceful individuals but do not turn away from problems. They are the most trusting of all the types and the most trusted. Their love of harmony makes them ideal mediators.

As managers, they are good at preserving what is best about an organization. They are stable individuals who have a calming influence–an asset in times of change and disruption. They are highly interested in putting back together what gets rent asunder in their organization. They restore the equilibrium. In playing this role, they shed their relative passivity and learn to take the initiative and to take stands. They gain confidence in their ability to contribute, but they rarely become arrogant. (en todellakaan minä.)

Occupations. Nines, because of their excellent mediating skills, make good arbitrators and counselors. In groups they play an important part of harmonizes, bringing peace and calm. As managers, they keep the bureaucracy functioning–jobs that depend on routine, protocol, and recognized procedures. They also are good a playing integrator roles, as between functions or divisions or locations. (ehkäpä nämä sopii tuollaiselle paremmalle ysille, kun ei kuulosta miun hommilta ollenkaan:P)

Finding Oneself.

Nines probably will agree with most of the following statements:

  1. I often have difficulty in saying “no.” (vaikiaa :D)
  2. Most things in life aren’t worth getting upset about.
  3. I find that I often dip in and out of conversations, thinking of several things at once. (tietäisittepä kuinka usein se kuunteleva reaktioni “joo” tai “niin” tarkoittaa vain sitä, että se mitä juuri sanoit meni täysin ohi, kun ajatukset oli ihan muualla ja yritän vain antaa neutraalin ja yleispätevän vastauksen.)
  4. The most important things to be done are left to the end of the day. (tietysti.)
  5. While there are some differences, I feel most people are pretty much the same.
  6. I hate to waste energy. I look for energy-saving approaches to things. (jep.)
  7. I become very stubborn when I feel pushed by others. (no tämän kyllä tiedä mistä tämä on lähtöisin…)
  8. I can be a dispassionate arbiter because one side is as good as the other. (ehkä pikemminkin hämmentynyt, mutta joo, yleensä molemmat osapuolet voi olla ihan yhtä hyvin oikeassa. suurin osa käsityksistäni siitä, millä puolella minun pitäisi missäkin väittelyssä olla tulee lähipiirin syöttämänä ja alan vasta nyt pikkuhiljaa päästää irti niistä mielipiteistä, joita minulla ei oikeasti ole. eikä välttämättä tule olemaankaan. tyytykää siihen.)
  9. I’m really sensitive about having my efforts overlooked, criticized, discounted. (ikävä kyllä vaikka yritän reippaana lapsena niellä pahan mielen.)
  10. I tend to play things down to get other people settled down. (no minähän haluaisin että kaikki olisi rauhassa ja kukaan ei huutaisi, eikä kukaan rikkoisi sääntöjä niin pahasti, että joku tulee siitä vihaiseksi, mutta en minä niille tilanteille mitään rauhoittavaa osaa edes yrittää tehdä.)

Siinäpä siis “syväluotaava” katsaus pollani sisään. Onneksi en usko numerologiaan, muuten voisin vedellä harhaisia johtopäätöksiä siitä, että joskus kakarana laskettu onnennumeronikin on 9. Siinäkin on muuten yksi hieno luonteenpiirre. Minua on todella vaikeaa, ellei mahdotonta, saada uskomaan mihinkään mitä ei voi nähdä, eikä räpelöidä. En siis tule ikinä haksahtamaan hurutieteisiin \o/

Testi löytyy täältä, jos joku muu haluaa kokeilla (mutta älkää sitä sähköpostiosoitettanne antako niille, ok?). Kysymyksiä tosin on parisataa. Mut kun niitä on niin paljon, niin väkisinkin se saa jotain paikkansa pitävää selville! Whoo!

Posted in Pulinat | Tagged , | Leave a comment

Kehitys kehittyy

Unettoman yön huveja tässä menossa. Löysin vanhat freeservers-kotisivuni, ne ovat vielä olemassa ja kaikki tiedostot ovat tallessa :D Hauska sinällään, koska olen hyvän osan niistä ajoista onnistunut jo omalta koneelta uhraamaan Delete-nappulan jumalille… Noita kauan sitten kadonneita ja kuolleiksi julistettuja kuvia katsoessani tuli sitten mieleen tehdä ihan konkreettinen vertailu kuvaston välillä. Nimittäin ensimmäinen digitaalinen “maalaukseni”* versus se, mitä Photoshopissa on auki juuri tällä hetkellä, eli viimeisin digitaalinen maalaus.

*Tehdään tässä vielä selväksi se, että kyseessä ei ole ensimmäinen koneella tehty kuvani, eikä ensimmäinen digitaalinen väritys, vaan nimenomaan ensimmäinen maalaus (tai pikemminkin sen yritys). En jaksa laskea lassolla ja paint bucket -työkalulla tehtyjä cell shadingeja maalaukseksi :)

DODGE! BURN!

Auts… Tuon jälkeen jos näkökykynne on vielä tallessa, niin tässä sitten (toivottavasti) varsin helposti viimeaikaiseksi tunnistettava materiaali:

Screencapt on keskeneräisestä työstä, joka näyttää silti paremmalta kuin vanha valmis :P Tämä jos mikä antaa hyvän potkun toivoa lisää edistymistä tulevaisuudessa. Välillä sitä vain uppoaa niin syvälle samojen juttujen pyörittämiseen, jossa tuntuu ettei kehity ollenkaan. Silloin tarvii siirtyä vähän kauemmas ja ottaa perspektiiviä asioihin. Minäkään en mikään luontaisesti lahjakas taiteilija ole, joten tämä on jo varsin hyvää edistymistä, vaikka tuohon melkein kymmenen vuotta kuluikin. Ja jos jaksaisi tehdä vähän enemmän töitä, niin varmasti kehittyisi vähän nopeamminkin. MOTIVAATIOTA! RAA RAA!

Kun vaan saisi vielä edes joskus jotain kehittävää palautetta, niin ei tarvisi keksiä aina pyörää itse uudestaan ja uudestaan xD

Posted in Kuvat, Pulinat | Tagged , , | Leave a comment

Sneak peek

Kaikessa kuvapäivisinnostuksessani olin jo melkein unohtanut, että onhan tämä käsityöblogikin (muun muassa) ja kun olen niin hemmetisti kutonut viime aikoina, että ranteetkin jo höyryää, niin pistetään tänne vähän teaseria siitä, mitä oikein olen puuhaillut.

Ohjeet ovat kaikki tämän vuoden Novita-lehdistä, joten joku tarkkaavainen voikin melkein arvata mitä olen puuhaillut. Tosin vain yhdessä on käytetty alkuperäisen ohjeen väriä, joka voikin tehdä tunnistamisesta aavistuksen hankalampaa. En nyt mitään kilpailua ole pystyyn pistämässä, mutta jos joku haluaa arvailla huvikseen, niin siitä vaan. Pistän sit valmiista tuotoksista kuvaa esille sitä mukaan, kun saan niitä päällepukemiskuntoisiksi.

Olisi vielä neljäskin suunnitteilla tehdä, mutta pitää nyt ainakin yksi noista saada valmiiksi asti ennen kuin aloitan. Tuo violetti on sentäs jo kuitenkin kokoon kursimista vaille valmis, joten ihan kohta :)

Posted in Käsityöt, Kuvat | Tagged , , | Leave a comment

Mjuusik <3

No en sit ole edes päivittänyt. Ei kai yllätä ketään. On kyl sattunut kaikenlaista, mutta niistä tulisi liian pitkiä sarjiksia ja en osaa waa waah. Öhm mut aattelin yrittää sitä 50 faktaa minusta -juttua, mitä on näkynyt paljon muissa blogeissa. Se voisi olla helpompaa. Mut, sitä ennen keräsin vähän musiikia teille, suosikkijani anime openingeista =D

Durarara!! – Uragiri no Yuuyake

Sarja, jonka openingia ei tullut kelattua ohi (ennen kuin se vaihtui sarjan puolivälissä siihen toiseen, mitäänsanomattomaan renkutukseen.) Katsoin Durarara!!:n ennen Baccanoa, joten visuaalinen tyyli tuli puuntakaa. Ja biisi on kivan vauhdikas.

Baccano! – Gun’s & Roses

(Alussa jotain ihme säätöä, ei kuulu openingiin) Ja sitten se Baccano!:n opening. Ei ole vaikea arvata olevan samojen tekijöiden tehneen Durarara!!:nkin. Pidän tässä itse videosta enemmän, mutta drrr:n biisi iskee paremmin. TANK! on kovettanut minut jo aikaa sitten :P (se löytyy täältä jos joku haluaa kuunnella, olen vain itse jo vuosien saatossa ehtinyt siihen hieman kyllästyä, joten en pistä sitä tälle listalle.)

Monster – Grain

Ei löytynyt tähän hätään parempilaatuista ääniraitaa, jossa on opening -animaatio mukana. Sarjassa on 74 jaksoa, mutta tätä ei tullut skipattua kovinkaan montaa kertaa. Sopii sarjaan kuin kuvainnoillinen nyrkki silmään.

Record of Lodoss War – Kiseki no Umi

Zomg! Maaya Sakamoto! Ja tässä on niiiiiin nättiä animaatioita, jota olisi toivonut näkevänsä itse sarjassakin xP (vinkki; ei ole, joten jätä sarja väliin jos totaalisen perinteinen ja kliseinen fantasia ei kiinnosta yhtään x) ) Parn ja jopa Spark (ääliö) näyttää niin hyvältä, että oih vaan~

Samurai Champloo – Battlecry

Täytyy myöntää, ekan kerran kun näin tämän, aloin miettiä, että mitähän ihmettä minä oikein nyt aloin katsomaan (ja meinasin nukahtaa). No kyl se sit selvisi, että olin alkanut katsomaan jotain tosi hienoa.

Ghost in the Shell: Stand Alone Complex – Inner Universe

Emmä tiedä mitä tähän voisi sanoa, jos ei video sano mitään. Lisää volyymia? Harmittavan hiljaisella soi DVD:lläkin, kun parempi äänenlaatu oli varattu enkkudubin käyttäjille ._. Tähän verrattuna kakkoskauden op on vain “ihan kiva”.

Ghost in the Shell – Making of a Cyborg

Taisi olla vuosi -98, kun tämän elokuvan kirjastosta löysin. Ensi herätys siihen, että elokuvissahan on musiikkiakin. Kelasin alkua uudestaan ja uudestaan, perheeni taisi luulla pahemman laatuiseksi perverssiksi sen takia. Osaan tuon laulun vieläkin :) Valitsin nyt äänenlaadun takia tämän uudistetun version, alkuperäinen vihreä löytyy sieltä related vidoes -valikosta, ihan järkyttävällä laadulla… Innocencessa on sit päivitetty koko helahoito tietokoneaikaan, mutta ei jostain syystä iske kuitenkaan niin lujaa: http://www.youtube.com/watch?v=S_1PssU1a9U

Nana – Rose

Jo oli vaikea löytää kunnollista versiota. Kummallisia pätkittyjä ja synkkaongelmaisia vain. Eniveis. Lauleskelin tätä itsekseni ainakin pari kuukautta. Pidin muutenkin Nanan lauluäänestä. Paljon mielenkiintoisempi kuin Reiran.

Darker Than Black – Howling

Tää oli ihan ok opening siihen asti, kun tuo laulaja avasi suunsa. En siedä tuota j-popin ja j-rockin määkivää lammastyyliä. Bää~ää! Tungin kuitenkin tänne. Varoittava esimerkki. Olen masokisti.

Boogiepop Phantom – Yuudachi

No okei, ei tää biisi hirveesti sopinut sarjan tyyliin, mut hei, on se silti kivaa pikkukivaa :D

Kodomo no Omocha – Ultra Relax

Watashi wa ultra relax! Päivän piristys, loppukevennys :)

Posted in Videot | Tagged , | Leave a comment

*nips naps*

Joo. Päätin jättää ne turhat kumittamiset ja tussaamiset pois. Nousee kynnys piirtää näitä, kun siitä on niin paljon vaivaa. Saatte nyt siis kärsiä. Tosin voisin kuitenkin sentään yrittää tekstata siististi. Ja joo, ilman kumittamista pääsette näkemään myös epäsiisteyden lisäksi kaikki aivopieruni, kuten vastapäivään kulkevan kuvasarjan! Jee! Laitoin sentään nuolet sinne osoittamaan suunnnan, kun olen niin kiltti.

Väsään juuri yhtä tilaustyötä, joten en ole taas jaksanut/ehtinyt päivittää blogia. Viikon päästä pitäisi olla valmista viimeistään, joten ehkä sitten otan vähän vahinkoa takaisin.

Sit vielä sellaista, että miulle on alkanut vyörymään spammia ihan älyttömiä määriä, enkä jaksa enää tarkistaa kaikkia filtterin nappaamia kommentteja. Sinne eksyy silloin tällöin valideja kommentteja, jos niissä on mainoslinkkejä. Eli jos kommenttinne ei ilmesty vuorokauden sisällä näkyviin (katon kerran päivässä yleensä) ja olette halunneet kommentoinnin sivussa mainostaa omaa sivuanne allekirjoituksena, niin pistäkää kommentti uudestaan, ilman linkkejä. Poistan nimittäin mainoslinkit kuitenkin, ennen kuin hyväksyn kommentin. Ja huom, MAINOSLINKIT, en normaaleja kotisivuja ja blogeja. Niihin saa linkittää ihan normaalisti.

Posted in Päivis | Tagged , | Leave a comment

Dancing Stage!

Tekis kyl kovasti mieli pelata :o

Posted in Päivis | Tagged | Leave a comment

Lohikärmestonttu

Tuntuupi että alkaa mennä enemmän ja enemmän väärin nämä. Sopiiko tämä enää yhtään muiden kanssa yhteen? Pitäisikö kaikki tehdä edestäpäin kuvattuina? Vai muokkaanko jo tehtyjä siten, että niissä olisi kaikissa jotain vaihtelua? Vai jatkanko fiilispohjalta vetelyä? Vaikeaa tämä o.o

Ja niin joo, aloin kyllästyä wordpress-teemaani jälleen kerran ja mietin että kannattaahan sen olla omatekoinenkin, kun kerran kuvablogia pidän. Mutta koska en vielä keksinyt mitään nerokasta, niin vaihdoin helppoon perusteemaan ja tekaisin “hauskan” paikanpitäjän yläbannerille :P Saa itkeä verisiä kyyneleitä sen huonoudelle. Jatkakaa.

Posted in Kuvat | Tagged , | Leave a comment