Kappas, kevät taas

Meinaako tästä nyt oikeasti tulla joku kesäkauden parvekeblogi? :D

Eli taas oisi kevät, suunnitelmia kesäksi ja parveketta tiedossa. Laitettiin juuri viikolla parvekkeelle lattialaatat, pöytä ja tuolit paikalleen. Viime vuotisesta muutosta tulee ainakin verhoihin. Tää parveke on päiväsaikaan niin kirkas, että se syö värejä tosi pahasti, joten verhot menee vaihtoon. Saa ottaa ihan suosiolla niitä räikeitä värejä, kyl ne tänne menee. Ja paksummat verhot tällä kertaa, että ne blokkaisi edes vähän auringon pahinta porotusta.

Matonkin sain tosiaan virkattua viime kesänä, mutta sekin on väreiltään ihan liian hailakka, joten käytiin sit ostaan uusi satsi matonkudetta, tällä kertaa  vähän voimakkaammissa väreissä. Puran entisen tuotoksen ja keksin kuteille jotain muuta käyttöä. Jotain säilytyskoreja varmaan, niille olisi tarvetta.

2014-04-19 15.34.50-4Elikkästä en tiedä miten se tuosta kuvasta näkyy, mutta siinä oisi fuksianpunaista, kirkasta marjapuuronpunaista ja luumunsävyistä violettia.

2014-04-19 15.34.27-4Purettavasta matosta voisin napata vielä mattoja varten talteen lohenpunaisen jos se sopisi yhteen noiden kanssa. Oli mielessä vielä joku oranssin sävykin tuohon, mutta ei löytynyt sitä juuri oikeaa, joten ei sitten. Ja iso pyöreä matto tuli myös todettua vähän epäkäytännölliseksi, joten ajattelin nyt tehdä pienen pyöreän. Ja vielä toisen, pitkulaisen maton.

Sitten on suunnitelmissa myös viljelyä kesälle. Ostettiin parvekkeella viljelyä varten jo “kasvihuonelaatikko” Lidlistä (kassotaan miten käy), johon ajateltiin pistää paljon lämpöä vaativia rehuja, sekä joitain yrttejä. Ja sit yritetään saada kesäksi vuokrattua kaupungin viljelypalstaa. Oltiin jo sen verran optimisteja, että ostettiin kuokka ja siemeniä, vaikka palstojen vuokraus alkaa vasta ensi kuussa.

2014-04-19 15.33.53-2Oltiin jotenkin oltu koko ajan siinä luulossa, että ne palstat on yksivuotisia, mutta käytiin eilen vilkaisemassa meitä lähinnä olevaa palstaa (matkaa vaivaiset pari korttelia), lukaistiin palstan hoito-ohjeet huolellisemmin läpi ja tajuttiin, että kyllä vaan ne on monivuotisia. Eli sinne voi pistää monivuotista kasvia. Sinne voi istuttaa vaikka niitä marjapensaitakin! Se palsta on siun niin kauan kunnes irtisanot sen. Sitten tietysti pitää siivota se ja repiä kaikki monivuotiset istutukset ja pensaat pois. Mut tää hei avaa mahdollisuuksia, koska mie todella haluaisin viinimarjapensaat. Just katoin Plantagenissa eilen marjapensaita, kympin kipale. Karviaista! Eikä raparperikaan oisi pahitteeksi. Ja mansikkaa. Ei tieten ekana kesänä kannata liikaa seota ja pistää kasvamaan ihan kaikkea. Tosin marjapensaat varmaan kannattaa kyl pistää heti kun mahdollista, jos niistä haluaa alkaa satoa saamaan vielä kun täällä asutaan.

Mut niin. Marjat oisi hyviä myös silleen, että niitä voi pakastaa ja mehustaa. Kun toi kylmäkellari on meidän taloyhtiöstä otettu pois käytöstä ja nythän se puretaankin kerhohuoneen tieltä, niin ollaan pähkäilty sitä, minkä verran meidän kannattaa istuttaa niitä sipuleita, pottuja ja porkkanoita, ettei tule ihan liikaa satoa. Suunniteltiin laittaa sinne sellaisia perinteisesti säilöttäviä kasveja oikeastaan vaan punajuurta ja avomaankurkkua, eikä ole mitään takeita että kurkku onnistuu ollenkaan, kun ei yleensäkään ole mitään kokemusta viljelystä ennestään. Kesäkurpitsaa voisi vielä pistää sinne kyllä, kun sen saa kyllä käytettyä pois varmasti sitä mukaa kun se kasvaa. Ei ostettu siihen siemeniä vielä. Ajatus on kuitenkin tehdä suorakylvö, koska idättäminen on kissojen takia aika vaikeeta (niitä se multa kiehtoo ihan liikaa) joten sitä ehtii vielä pohtia muutaman viikon. Ja tomaatti parvekkeelle ostetaan sit valmiina taimena kun on tarpeeksi lämmintä.

Että sellaista tällä kertaa.

Posted in Pulinat, Sisustus, Viljely | Leave a comment

Kukkia!

Haihou! Enpäs ole sitten aikoihin saanut aikaiseksi kirjoitella uutta päivitystä projekti-parvekkeesta. On se edistynyt, mutta kun siellä nyt tuppaa koko ajan olemaan jotain levällään, pöytä täynnä tavaraa, rumat tikkaat tiellä, mittanauha ja työkaluja pyörimässä jossain, sotkuista. Ei tee mieli ottaa kuvia.

Mutta eilen käytiin ostamassa kuitenkin vihdoin kukkasta tuonne, kun amppeli on ollut valmiina jo toukokuusta. Olen väsännyt toista liloista langoista ja mustikan sävyisistä puuhelmistä, mutta projekti on edennyt vähän hitaammin, koska helmet ovat sisäpinnaltaan niin karheita, että langan läpivetäminen täytyy tehdä todella varovaisesti. Ei sitten enää malttanut odottaa siihen, että sekin on valmis, vaan päätettiin laittaa kukkaa jo valmiina olevaan nyt. Juhannuskin kun on mennyt jo ja kohta on heinäkuu! Toiseen sitten kun/jos se valmistuu.

2013-06-28 19.14.04

Oranssia ja violettia, sopii hyvin amppelin helmiin.

Plantagen myi tuota vain nimellä kesäkukkaistutus. Miljoonakelloksi olisin kuitenkin tunnistavinani. Sen pitäisi kestää suoraa porotusta, mutta pärjätä myös puolivarjoisassa. Meidän parveke on eteläseinällä, joten se on ihan jees. Verhotkin on kyllä jo, kuten kuvasta näkyy. En ole kylläkään ihan tyytyväinen niihin, mutta siitä lisää myöhemmin. Juuri nyt on mukavampi ihastella energisen värisiä kukkia.

Posted in Pulinat, Sisustus | Tagged | Leave a comment

Matto

Jepujee, sitä mattoa on nyt sit virkattu tässä noin viikon verran. Alku oli vähän kankeaa. Puolet matonkudevyyhdeistä olivat päättäneet mennä niin pahasti sekaisin, että niiden keriminen oli suorastaan tuskaisaa. Selkä ja hartiat oli ainakin kiitettävän kipeät seitsemän vyyhden jälkeen. Sain kuitenkin niistä haluamani kerät, joista on helppo kiskoa lisää kudetta työhön ilman että kerät pyörivät ympäri lattioita keräämässä kissankarvaa.

2013-05-22 15.56.59

Vähän alkaa käydä työtila ahtaaksi, kohta täytyy siirtyä jo maton loppusijoituspaikkaan tekemään.

Kerät syntyvät samalla periaatteella, kuin normaalista neulomislangastakin, mutta vessa- tai talouspaperirullan sijaan kannattaa käyttää jotain paljon tukevampaa. Miulla sattui lojumaan eteisessä ties mistä peräisin oleva paksu kartonkiputki, joten käytin sitten sit. Keristä myös tulee aika painavia jossain vaiheessa, joten kannattaa suosiolla jakaa painavampi vyyhti useaan kerään. Olisin voinut omaanikin selkää säästää enemmän…

2013-05-22 15.55.33

Ergonominen työasento…

Matto on alkanut painaa jo ihan kiitettävästi ja siirryinkin lattialle virkkaamaan heti, kun matto oli tarpeeksi iso, että mahdun istumaan sen keskellä. Läppäri on tietysti hommassa kätevä, siirtyy näppärästi mukana, kun pyörin ympäri. Voi sit jatkaa ruokaohjelmien killitystä, vaikka telkkaria ei voi enää tehdessä katsoa! Kuvaan sattui jäämään Cooking with Dog Youtube-kanavan video. Videoissa ei kommenteissa kovin suositun vitsin mukaisesti tehdä ruokaa koirasta vaan ohjelmaa isännöi villakoira Francis ja ruoka on ihan tavallista Japanilaista kotiruokaa.

2013-05-22 15.56.26

Kivaa jälkeä tulee ihan tavallisesta pylväästäkin tässä koossa.

Matto painaa tällä hetkellä noin kolmisen kiloa ja on halkaisijaltaan metrin. Vielä puoli metriä pitäisi saada lisää, mikä laskujeni mukaan on noin 10 kierrosta. Ne kierrokset vaan alkaa käydä pidemmiksi ja pidemmiksi… Onneksi lisäyksien kanssa ei tarvitse enää kikkailla, niin kuin alkuun. En meinannut millään saada tehtyä suoraa mattoa ja homma pitikin aloittaa aivan alusta useammin kuin kerran. Löysin kuitenkin loppujen lopuksi lisäämiseen kaavan, joka toimi suht hyvin. Eli tein toisella kierroksella joka toiseen, kolmannella joka kolmanteen ja neljänteen vuorotellen, neljännellä joka neljänteen jne. Suorana on pysynyt. Ja kierroksen 17 jälkeen on pystynyt lisäämään taas normaalisti. Ei vissiin enää tunnu yksittäiset silmukat kokonaisuudessa niin paljon.

Pelkään myös hieman jo akryylisen virkkuukoukkuni puolesta. Matonkude on aika raskasta virkata ja koukusta pääsee välillä pelottavia rusahduksia. Sen sisään on myös ilmestynyt halkeamia, jotka yltävät pikku hiljaa pidemmälle ja pidemmälle. Kunhan nyt vain kestäisi tämän projektin loppuun. Virkkaan jollain 11mm koukulla niin harvoin, etten nyt viitsinyt pelkästään tätä varten käydä ostamassa metallista koukkua. Ehkäpä sit, jos innostun hommasta enemmänkin. Ja sit se voisi itse asiassa olla vähän isompikin koukku, 12mm tai 13mm.

2013-05-22 15.31.02

Siel se jotenkuten näkyy, tuossa otekohdan keskellä. Yksi iso halkeama ja kasa pieniä pidemmällä matkalla.

Tällä tahdilla menee varmaan vielä se viikko pusertaa loppuun, mut ei se mitään. Ei ole kiire, kun ei olla sitä pöytääkään vielä löydetty. Saatikka lyhtyjä tai jotain muuta sähkötöntä valonlähdettä. Kateltiin kyllä kaupoista lyhtyjä yksi päivä, mutta tyyli oli vähän turhankin… antiikkinen. Vedän kyl valmiiseen ruosteeseen sen rajan. Ja osa oli sellaisia onnettomia kalisijoita, ettei niitä olisi pienenkään tuulenvireen sattuessa viittinyt kuunnella. Miulla oisi varastossa yksi öljylamppu valmiiksi, sit kun pöytä saadaan, mut siihenkin pitäisi ostaa sitä öljyä. Mut nyt on vasta toukokuu. Vielä on kesää jäljellä. Itse asiassa hankalaa muistaa, että kesä on tosiaan vasta alussa ja kevättä oikeastaan eletään vielä vähän, kun on ollut niin lämmintä!

Posted in Käsityöt, Sisustus | Leave a comment

MATONKUTEITA!

2013-05-14 17.44.44-3

5,5 kiloa.

Ei miulla muuta.

Posted in Käsityöt, Kuvat | Leave a comment

Parveke näyttää jo huomattavasti paremmalta

Nonnih. Parvekkeella on tapahtunut edistymistä, joka näyttää todella paljolta, mutta on vaatinut todella vähän vaivaa. Eli haimme lisää puulaattaa heti edellistä postausta seuraavana päivänä. Jotenkin kyllä melkein odotin, että normaalilla tuurilla joku olisi ehtinyt käydä rohmuamassa kaikki jäljellä olevat laatikot sieltä, mutta ei onneksi.

Kärryllinen parvekelaattoja.

Kärryllinen parvekelaattoja.

Asennus oli todella helppoa. Muutamaa laattaa piti vähän sovitella eri kohtiin, kun ei kuitenkaan ihan tasalaatuinen tuote ole kyseessä, mutta loppujen lopuksi kaikki menivät kiltisti paikoilleen. Joku 20 minuutin homma se vain oli 5,5 neliöisellä parvekkeella, ei sen pidempi. Napsittiin sitten vielä katkaisupihdeillä kahdesta reunasta ylimääräiset ulospäin törröttävät kiinnityslenkit poikki, jolloin 5 x 30 cm mahtui puolentoista metrin leveyteen juuri täydellisesti.

Laatat paikalleen ladottuina. Nättiä tuli.

Laatat paikalleen ladottuina. Nättiä tuli.

Pitkittäissuunnassa jäi toiseen reunaan 20 cm tyhjä tila, koska ei ole mitään välineitä, eikä edes intoakaan alkaa sahaamaan laattoja pienemmiksi. Se on kuitenkin juuri nyt vähän oven takana, eikä varsinaisesti häiritse. Pyykkitelinekin on yleensä siinä edessä. Jossakin vaiheessa ajattelin sitten täyttää sen raon jollain koristekivillä vaikkapa.

2013-05-13 14.48.38-3

Nuo nipsut sieltä katkaistiin kokonaan pois osista laattoja. Kyl sattu käsiin sen jälkeen.

Sitten löydettiin Askosta vihdoin tukevat puiset taittotuolit, joiden hinta ei saanut haukkomaan henkeä. Olivat tarjouksessa. Tuolin selkämysten rimat nyt ei ole ihan sotilaallisessa rivissä, kuten kuvasta näkyy, mutta ei se haittaa. Ei tunnu selässä häirittevästi. Pitää sit jossakin välissä ommella niihin istuintyynyt, kun joutaa.

2013-05-13 14.48.11

Voi jo sentään istuskella parvekkeella.

Kaikenlaista puuhaa vielä riittää. Pöytä pitäisi löytää. Jotain verhoa ajateltiin virittää lasien eteen, että saa vedettyä ne eteen pahimman porotuksen aikaan. Sit katossa on jo valmiiksi kolme reikää proppuineen. Pitäisi katsoa löytyykö työkalupakista jo valmiiksi niihin sopivia koukkuja, kun niitä on jostain syystä sinne päässyt kertymään yllättävän suuri määrä. Niihin voisi sitten ripustaa jotain amppelia ja lyhtyä, tai mitä nyt keksiikään. VÄRIÄ.

Ehdin viikonlopun aikana repiä suikaleiksi pari käytöstä pois jäänyttä lakanaa sillä ajatuksella, että kenties minun ei välttämättä tarvitsisikaan ostaa valmiita matonkuteita ja säästäisin siinä hieman rahaa. Aloin tekemään niistä pienennettyä kokeiluversiota mattoa varten. Aloitin kokeilemalla letittämällä tehtyä mattoa, koska niiden kanssa saisi leikittyä väreillä mielenkiintoisesti. Täällä hienoja esimerkkejä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lakanakangas ei ole se materiaali, mikä tuohon toimisi parhaiten, koska se vaatisi siistin jäljen aikaansaamiseksi kaitaleiden laskostamista ja silittämistä. En tiedä kuka vapaaehtoisesti haluaisi käyttää tuntikausia silittämiseen kesällä, muutenkin todella kuumassa kämpässä. Nousi jo aika kova hiki noita koekaitaleita silittäessä. Mutta tuosta kokeiluversiosta kyllä varmaan tulee kuitenkin ihan kiva alunen johonkin pöydälle.

2013-05-13 15.00.27-1

Kyl siitä ihan kivan näköistä tulee, mut vaivalloista on. Etusormi on aina ihan kipeänä, kun on vähän aikaa ommellut käsin.

Suikaloidut t-paidat tekisivät varmasti kivempaa jälkeä, mutta niitä ei ylimääräisinä tässä taloudessa ole oikein kuin mustana, harmaana ja vihreänä. En ihan niitä värejä tuonne ajatellut! Siispä takaisin matonkuteiden ostamiseen. Mutta valmiit matonkuteen ovat haluamani kaltaiseen, isompaan letitettyyn mattoon liian kapeita. Se siis letitetystä matosta. Virkkaaminen alkaa vaikuttaa siltä vaihtoehdolta, johon päädyn. Olen vain todella huono virkkaamaan ympyrää. Aina tulee aaltoja. On se elämä joskus niiiiiin…

Posted in Käsityöt, Kuvat, Sisustus | Leave a comment

Parveke kuntoon kesäksi

Ollaan asuttu nykyisessä kämpässä jo kohta neljä vuotta. Tämä on eka asunto, jossa meillä on lasitettu parveke ja kyllä sinne kaikkea muuttaessa suunniteltiinkin. Mitään ei vain ikinä saatu aikaiseksi. Ja no, ihan rehellisesti sanoen ei edes ajateltu asuvamme tässä näin kauaa.

Pari kesää nukuimme parvekkeella, koska kämppä on kesäisin sisältä kuin pätsi. Sitten hyttyset ajoivat sisälle, kun niitä oli toissakesänä niin paljon täälläkin. Viimeiset puolitoista vuotta parveke onkin ollut lähinnä välietappi kaatopaikalle joutaville tavaroille. Sinne sekaan on jotenkuten mahtunut pyykinkuivausteline ja kissoille kiipeilypuu.

Kissoja kiinnostaa parvekkeen laitto.

Kissoja kiinnostaa parvekkeen laitto.

Parvekkeen lattia on maalattua betonia ja likainen kuin mikä. Siellä oli kaikkea aina kissojen henken tuotoksista tähtisadetikkujen jämiin. Ja tietysti pölyä. Paljon pölyä. Jynssäsin ensin pahimmat tahrat parvekeharjalla ja kaadoin sitten ämpäristä suoraan vettä lattialle ja huuhdoin kaiken pois. Ei tainnut kuitenkaan olla kuin yksi tahra, joka vaati vähän pesuainetta. Muihin riitti ihan jynssäys.

Parveke jo melkein raivattuna ja lattia pestynä

Parveke jo melkein raivattuna ja lattia pestynä.

Tuosta vielä pitää raahata nuo laatikot joko pesun kautta varastoon tai roskikseen. Riippuu kunnosta. Sitten betonin päälle tuleekin kumia ja puuta. Katsoin Biltemasta kivat puulaatat parvekkeelle, mutta ne olivatkin kovan kysynnän vuoksi loppu. Lisää olisi ollut tulossa vasta heinäkuussa. Joo ei. Käytiin sit kiertämässä kaikenlaisia kauppoja Myllymäessä, Puuilo ja Kodin Anttila jne. Meinasin jo alkaa alistua siihen, että täytyy tyytyä johonkin bambu- tai kaislamattoon, kun K-raudasta sit löytyi just samoja laattoja, aikalailla samaan hintaankin.

Laatikollinen laattaa.

Laatikollinen laattaa.

Halusin nimenomaan tuollaista ruskeansävyistä, koska parveke muutoin on niin hailakka väreiltään, valkoista ja vaaleanharmaata. En halunnut sinne enää vaaleaa lattiaakin. Tietysti jos olisi hurjasti rahaa käytössä, olisi tummat laatat ny löytyny mistä vaan, mutta kun ei ole, niin vaalea matto oli aito uhkakuva. Ja nekin kieppuu kunnollisen kokoisina siinä satasen tienoilla, joka on aika kova hinta, jos sillä saa jotain, joka ei ollut sitä mitä oikeasti haluttiin. No, joka tapauksessa. Tuo kuvan laatikko oli kokeiluversio. Ostettiin yksi ja testattiin, että se todellakin on oikean kokoista ja että se ei edullisuudestaan huolimatta ole ihan täysin sekundaa. Hyvin toimi. Tänään sit hakemaan viitisen laatikkoa lisää.

Sitten kun lattia on paikoillaan, voikin lähteä metsästämään parvekekalusteita. Pitäisi olla kokoontaitettavaa, mutta pöytä ei saisi olla liian pieni. Ikeassa olisi kyllä yksi täydellinen, mutta Ikea on Vantaalla… Me ollaan Lappeenrannassa. Ja pitäisi tehdä reissu paikalliseen Esmetex-liikkeeseen, matonkuteiden perässä. Ajattelin virkata tai punoa värikkään ympyränmallisen räsymaton tuonne. Täällä oisi jotain ideaa siitä, mitä haluan, matot 1 ja 4. Mutta niistä sitten myöhemmin, kunhan projekti etenee.

Posted in Kuvat, Sisustus | Leave a comment

Hajatuksia

Tämän postauksen aikana katsomme alkaako ihmisiä ärsyttää se, miten tungen englanninkielisiä ilmauksia suomen kielen sekaan, vai ei.

Yritin tässä päivittää WordPressia uuteen versioon, mutta näyttäisi olevan jotain ongelmaa yhteyksissä. Myös FTP ja shell pätkii, joten on hyvä ettei minulla varsinaisesti olisikaan mitään hienoa uutta kuvaa jakaa kanssanne.

Ajattelin jättää tänään presidentinvaalit kokonaan huomiotta (paitsi että Kakkonen on ykkönen!) ja olenkin siis röhnöttänyt koneella vain katsomassa videoita YouTubesta. Päädyin killittämään George Carlinin stand-up numeroita (Carlinin tarvii vain sanoa “I like people!” ja ihmiset repeää.) Eräs näistä sitten herätti ajatuksia. En linkitä videota, koska kyseinen osuus oli vain pohjustusta toiselle, jonka kanssa ei en oikein päässyt sopuun siitä, onko minulla ongelmaa sen viestin kanssa vai ei (hienoa, riitelen YouTube-videoiden kanssa, mökkihöperyys here I come (ja ei, en riitele välttämättä sen viestin kanssa joka teille tulee ensimmäisenä mieleen)) mutta anyways, pätkässä pilkattiin Yhdysvaltojen muuttumista yhdeksi suureksi ostoskeskukseksi. Voitte etsiä sen jos haluatte, oletan ettei sitä ole turhan vaikeaa löytää.

Ei tämä mitään hirveän syvällisiä ajatuksia saanut aikaan, fear not. Rupesin vain miettimään miten oikein etenin nuoruudestani tähän hetkeen. Nuorempana pidin ostoskeskuksista ja minusta oli aina todella hienoa päästä käymään jossakin, josta löytyi kunnollisia ostareita. Tampereen reissut olivat aina kivoja, koska siellä oli Koskikeskus, mutta myös Kempeleen Zeppelin kelpasi mainiosti. Nuorempi minäni olisi seonnut jos olisi päännyt seikkailemaan Kamppiin. Ja nuorempi minäni hieman sekosikin tuolla Atlantin takana, Torontossa, josta löytyi ostoskeskus Eaton Centre. Ja olihan se hieno pytinki. Valtava. Eatonin toisessa päässä oli Queen Streetin metroasema ja toisessa päässä Dundas Streetin metroasema. Välimatka oli oikeastaan vain jotain Helsingin rautatieaseman ja Kampin tai Kaisaniemen välinen matka, mutta se tuntui silloin aivan suunnattomalta. Ostin paljon turhia asioita. Moni niistä asioista tarttui mukaan Urban Planet-kaupasta, joka pikaisesti tarkistamalla näyttää nykyisin keskittyvän täysin vaatteisiin. Mutta tuolloin aikoinaan sieltä löytyi se ihana glitterin ja neonvärien täyteinen tavarataivas, josta ostin muunmuassa sähkönsinisen, puhallettavan nojatuolin.

Juttu vain on niin, että myös tuolloin kakarana ja teininä olin enemmän kiinnostunut niistä tavaroista, kuin vaatteista. Pieni määrä ostoskeskusten hohtoa alkoi karista jo tuolloin, Eaton Centressä ja sen ympäristössä seikkaillessa, niinä pakollisina ryhmässä liikkumispäivinä, kun enemmistön päätöksellä ryhmä pysähtyi aina vaatekauppojen kohdalla ja kiirehti tuhatta ja sataa kaiken muun ohi. Mielessäni on vieläkin hyvin elävästi eräs liike, jossa myytiin kaikkea mielenkiintoista, keskiaikaista, historiallista, fantasia- ja elokuvatavaraa. Ikkunassa oli näytillä jäljennös Braveheart-elokuvan miekasta. En ollut ikinä halunnut käydä missään liikkeessä niin paljon kuin halusin käydä tuossa kyseisessä. Mutta ryhmällä oli liian kiire seuraavaan vaatekauppaan, kukaan muu ei halunnut pysähtyä siinä kohtaa. Niinpä emme pysähtyneet. Se siitä.

Kelataan nykypäivään. En siedä ostoskeskuksia. Ne ovat täynnä vaatekauppoja ja kenkäkauppoja, jotka ovat täynnä samanlaista tavaraa. Ne muutamat erikoisliikkeet ovat harvassa ja kaukana toisistaan. Silloin tällöin tarvitsen jotain uutta päällepantavaa, jolloin mieluummin menen markettiin. Silloin tällöin jokin mielenkiintoinen liike tai ravintola on ostoskeskuksessa, jolloin on pakko terästää itsensä ja tunkeutua sisään Hansa-kortteliin, ihan vain jotta pääsisi käymään läpi käytettyjen DS- ja PC-pelien hyllyt tai ostamaan jotain paperitavaraa kirjakaupasta.

Miten tähän on tultu? Beats me. Ehdotuksia? Miksi ihmisen preferenssit muuttuvat noin paljon lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden välillä? Tosin mind you, en kyllä kategorisoi itseäni aikuiseksi. Siihen laatikkoon minut vain ikäni puolesta tungetaan. Eli voisin kysyä miten preferenssit muuttuvat noin paljon lapsuuden ja nuoruuden välillä? Jätetään se aikuisuus niille, joita se kiinnostaa.

Posted in Pulinat | Leave a comment

It’s alive!

Tää on nyt sellainen ns. sketch dump. Sori etten jaksanut tehdä siitä nättiä ja kaikkee. Aattelin vaan laittaa jotain ihan kertoakseni, että olen suurin piirtein elossa.

Hankin hienon Moleskinen tuhertelujani varten, ajatus oli syyllistää itseni piirtämään. Olen käyttänyt sitä laiskasti. Yritän piirrellä jos on luentoja, mutta unohdan aina. Luentoja = olen muuten taas koulun penkillä, jos joku ei vielä muka tiennyt. Nyt tiedät. Kirjasto- ja tietopalvelun ko. Asun siis Turkkusessa. Tämän vuoden kulttuuripääkaupungissa. Olo on heti 34.674 prosenttia sivistyneempi.

Posted in Kuvat | Tagged | Leave a comment

Tappi

Uuden Wolverine-animen kunniaksi:

Posted in Uncategorized | Tagged | Leave a comment

9

Löysin kiinnostavan oloisen DS-pelin, jonka voisin haluta, nimeltään 9 Hours, 9 Persons, 9 Doors. Pelistä tietoa etsiessäni törmäsin pelin tekijän haastatteluun, jossa hän mainitsi numeron inspiraationa olevan enneagrammin, joka on 9 luonnetyypiä, johon kaikki ihmiset pitäisi jossain määrin kai pystyä jakamaan. Uteliaisuuttani päätin sitten testata mikähän luonne minä olisin enneagrammin mielestä. Olenpa sitten numero 9, sovittelija. Sopii kyl aika hyvin :D Tässäpä yhdeksäisen kuvaus (ja omat kommentit punaisella):

TYPE NINE: THE MEDIATOR

Nines need to avoid conflict and tension. They want to preserve harmony with others (or at least with key others) and to keep peace whatever the cost. They are often quite capable of ignoring anything which might disturb this essential harmony. They also prefer things to remain stable, and they resist change or disruption. (vähän turhankin paljon… elämä menee ihan nurin mm. uudesta työpaikasta tai koulusta, muuttamisesta, uudesta asuinpaikasta. Siis “hengitä paperipussiin” nurin. ahdistun kaikesta muutoksesta ihan liikaa.)

Possible Origins. Nines felt overlooked as children and as a consequence formed the habit of discounting their own essential needs. They describe family situations that range from neglect to being overshadowed by siblings to being ignored or attacked when they stood up for their own ideas. What is common to all of these childhood prototypes is the sense of not being listened to when an opinion was put forward and realizing that showing anger directly did not get their opinion heard. (hmm joo. tunnen kyllä suuttumusta kun minua ei kuunnella ollenkaan (aika usein kun olen niin epäluotettava, enkä tiedä mistään mitään) mutta pullotan sen hyvin. sit se pullo vaan välillä kuohuu rajusti yli.)

Flawed Nines. Nines tend to ignore a problem rather than risk disturbing what they perceive as a stable situation. They often do harm to others and to themselves by refusing to deal with problems. They may also be passive, even lazy and overly dependent on external stimuli. Or they may procrastinate or stick to routine so as to avoid conflict and vitality. As managers, they tend to play a custodial or stand-pat role. (tässä olen minä jee… sopii kuin nenä päähän)

Well-Adapted Nines are those who have achieved a strong sense of themselves as individuals. They become masters of their fate and develop an active orientation to life. They remain peaceful individuals but do not turn away from problems. They are the most trusting of all the types and the most trusted. Their love of harmony makes them ideal mediators.

As managers, they are good at preserving what is best about an organization. They are stable individuals who have a calming influence–an asset in times of change and disruption. They are highly interested in putting back together what gets rent asunder in their organization. They restore the equilibrium. In playing this role, they shed their relative passivity and learn to take the initiative and to take stands. They gain confidence in their ability to contribute, but they rarely become arrogant. (en todellakaan minä.)

Occupations. Nines, because of their excellent mediating skills, make good arbitrators and counselors. In groups they play an important part of harmonizes, bringing peace and calm. As managers, they keep the bureaucracy functioning–jobs that depend on routine, protocol, and recognized procedures. They also are good a playing integrator roles, as between functions or divisions or locations. (ehkäpä nämä sopii tuollaiselle paremmalle ysille, kun ei kuulosta miun hommilta ollenkaan:P)

Finding Oneself.

Nines probably will agree with most of the following statements:

  1. I often have difficulty in saying “no.” (vaikiaa :D)
  2. Most things in life aren’t worth getting upset about.
  3. I find that I often dip in and out of conversations, thinking of several things at once. (tietäisittepä kuinka usein se kuunteleva reaktioni “joo” tai “niin” tarkoittaa vain sitä, että se mitä juuri sanoit meni täysin ohi, kun ajatukset oli ihan muualla ja yritän vain antaa neutraalin ja yleispätevän vastauksen.)
  4. The most important things to be done are left to the end of the day. (tietysti.)
  5. While there are some differences, I feel most people are pretty much the same.
  6. I hate to waste energy. I look for energy-saving approaches to things. (jep.)
  7. I become very stubborn when I feel pushed by others. (no tämän kyllä tiedä mistä tämä on lähtöisin…)
  8. I can be a dispassionate arbiter because one side is as good as the other. (ehkä pikemminkin hämmentynyt, mutta joo, yleensä molemmat osapuolet voi olla ihan yhtä hyvin oikeassa. suurin osa käsityksistäni siitä, millä puolella minun pitäisi missäkin väittelyssä olla tulee lähipiirin syöttämänä ja alan vasta nyt pikkuhiljaa päästää irti niistä mielipiteistä, joita minulla ei oikeasti ole. eikä välttämättä tule olemaankaan. tyytykää siihen.)
  9. I’m really sensitive about having my efforts overlooked, criticized, discounted. (ikävä kyllä vaikka yritän reippaana lapsena niellä pahan mielen.)
  10. I tend to play things down to get other people settled down. (no minähän haluaisin että kaikki olisi rauhassa ja kukaan ei huutaisi, eikä kukaan rikkoisi sääntöjä niin pahasti, että joku tulee siitä vihaiseksi, mutta en minä niille tilanteille mitään rauhoittavaa osaa edes yrittää tehdä.)

Siinäpä siis “syväluotaava” katsaus pollani sisään. Onneksi en usko numerologiaan, muuten voisin vedellä harhaisia johtopäätöksiä siitä, että joskus kakarana laskettu onnennumeronikin on 9. Siinäkin on muuten yksi hieno luonteenpiirre. Minua on todella vaikeaa, ellei mahdotonta, saada uskomaan mihinkään mitä ei voi nähdä, eikä räpelöidä. En siis tule ikinä haksahtamaan hurutieteisiin \o/

Testi löytyy täältä, jos joku muu haluaa kokeilla (mutta älkää sitä sähköpostiosoitettanne antako niille, ok?). Kysymyksiä tosin on parisataa. Mut kun niitä on niin paljon, niin väkisinkin se saa jotain paikkansa pitävää selville! Whoo!

Posted in Pulinat | Tagged , | Leave a comment