Onpa taas jäänyt kirjoittelu vähiin. Olen ollut jossain inspiraation saavuttamattomissa. Sekä tietenkin nukkunut äärimmäisen huonosti. Oli pakko hakea taas lääkkeet siihen ongelmaan. En pidä unilääkkeiden syömisestä ollenkaan. Niillä kyllä saa nukuttua, mutta sitten väsyttää koko päivän muuten vaan ja suussa maistuu raato. Tällä viikolla ovat alkaneet myös poissaolokohtaukset, koska joudun syömään pillereitä paljon tiuhempaan kuin olisi hyvä. Silmät ovat kyllä auki, mutta ketään ei ole kotona. Töissä ovat onneksi joko olleet huomaavaisia tai sitten on jotain pirunmoista sattumaa, mutta ei ole tarvinnut istua tiskissä hirveän paljon. Olen hyllyttänyt, leimaillut poistoja, muovittanut jne. Kaikkea missä ei ole riskiä, että asiakas tulee huutamaan kurkku suorana, kun virkailija on niin muissa maailmoissa, ettei huomaa mitään. Onneksi olen ensi viikolla töissä vain maanantaina. Voi sitten olla hyvillä mielin ilman pillereitä koko viikon. Hällä väliä vaikkei uni tulisi, kun ei ole töihin menoa. Sitten on vielä yksi viikko, jonka jälkeen työsopimus loppuukin ja palaan takaisin työkkärin pompoteltavaksi. Ne tuskin antaa miun pitää “kesälomaa” rauhassa. Vaan pidänpä silti. (lapset huomio, tahallinen karenssin hankkiminen on vastuutonta käytöstä, jota tulisi välttää. tehkää niin kuin sanon, elkää niin kuin teen.)
Törmäsin tänään sattumalta traileriin elokuvasta, jota olen mieleni taka-alalla odottanut jo jonkin aikaa, nimittäin The Lovely Bones. Elokuva perustuu Alice Seboldin samannimiseen kirjaan, joka on suomennettu nimellä Oma taivas. Lyhyesti kirja kertoo Susie Salmonista, joka murhataan. Sitten Susie seuraa vuosien ajan niin perheensä kuin murhaajansakin elämää. Perhe yrittää selvitä Susien kuolemasta, kun taas murhaaja iskee silmäänsä uuteen uhriin… Minulla on joku perverssi mieltymys kirjoihin, joista tulee henkisesti paha olo. Tosin Lovely Bones ei ole kovin paha. Verrattuna esimerkiksi juuri eilen antikvariaatista pelastamaani Dan Simmonsin Kalin lauluun. Ostopäätös oli jännittävä ottaen huomioon, että päätin olla lukematta kirjaa enää ikinä uudestaan. Mutta takaisin aiheeseen. Kun elokuva ensimmäisen kerran ilmoitettiin, ei siitä vielä tiedetty mitään, joten tämänpäivänen infopaukku oli aika… vaikuttava. Ensinnäkin ohjaaja on Peter Jackson. Varsin odottamatonta. Varmaankin hänkin on pitänyt kirjasta sitten kovin paljon, oletan. Toinen ylläri oli miespää…sivu…pää…osan esittäjä Mark Wahlberg. Noh, edes Shyamalan ei onnistunut häntä onnistuneesti ohjaamaan, joten vaikea homma on se. Vaikea mies on se. Boogie Nightsiin on viimeksi sopinut (mielestäni), kuin nokka naamaan ja siitä elokuvasta on jo hieman aikaa. Josta päästäänkin kolmanteen ylläriin. Elokuva näytti hyvältä. Trailerin perusteella haluan todellakin katsoa sen. http://www.apple.com/trailers/paramount/thelovelybones/hd/
Sivuhuomiona, Iron Man 2 -leffan traileri näytti herkulliselta.
Kettukin on nyt tussattu. En ole itse ihan tyytyväinen lopputulokseen, mutta aika loppui kesken. Tosin ei kuitenkaan, kuvaa kun ei vieläkään ole käytetty tarkoitukseensa. Kuvittaja oli näes ainoa, jolla oli oikea deadline. Kaikki muu sisältö tulee kun kerkiää. Tyypillistä.

Ehdin myös väsätä pari kirjaveskaa, joita tarvittiin… johonkin, tuossa naapurikaupunkimme kirjastossa. Tehtiin tällaisia viime talvenakin, joulun avajaisiin tai kadun avajaisiin tai mihin olikaan. Kuitenkin värjöteltiin joku tunti pihalla pakkasessa mainostamassa kirjastoa ohikulkijoille ja samalla arvoimme arpalipukkeen täyttäneille näitä upeita virityksiä. Ideana on siis se, että otetaan joutavasta/vanhasta/poistokuntoisesta kirjasta sivut irti ja ommellaan & kiinnitetään kansiin kangasvuori sekä kahvat. Voilà, siinä on veska! Pahoitteluni huonossa ja kalsean kylmäss valossa otetuista kuvista, otin ne juuri ennen töihinlähtöä. Toinen kassikin oli vielä kesken, kun liima loppui. Viimeistelin sen töissä, joten ei ole kuvaa kuin kansista.



Umm, sitten tuota tuossa hankkia päräytimme Nintendo DS:n. Ja Playstation 3:n. Halvat huvit, EI. Ostin antikvariaatista pelattavaksi DS:lle Final Fantasy: Revenant Wingsin ja Children of Manan ja PS3:lle Prince of Persian. Persian Prinssille olen ihan myyty. Tarpeeksi helppo tällaiselle nakkisormiselle tumpelolle, mutta myös tarpeeksi jännittävä, ettei tylsää tule. Aikaisemmat osat ovat olleet täysin minun taitojeni ulottumattomissa, joten tämä on vaihteeksi ihan kivaa. Saas nähdä mitä tulee, kun himoan Assassins Creed 2:stä kuin kuuta taivaalta. Käskettiin jo pelata ensimmäinen ensin, joten murisin ja suostuin. Jatkuva taustajuoni jne. Siinä vain on se, että Alamutin linnake keskellä ei mitään vs. renesanssi Italia… Ja voittaja on… Leonardo Da Vinci! Tosin linna ekassa AC:ssa ei taida edes olla Alamut. Mutta silti. Sitä suurempi syy. Se ei ole edes maineikas valloittamaton* assassiinien linnake?? Vääryys! Jotenkin AC2:n mainos on saanut miut valtaansa. Se johtuu niistä Da Vincin siivistä. Ja ilmeisestä mahdollisuudesta hypätä parvekkeelta ja tyrmätä kokonaista KAKSI kaupungin vartijaa. Kaksi! Ajatelkaas sitä hetki. … Noin. Kai nyt tajuatte? Parempi tajuta, koska minä menen nukkumaan.
*Alamut vallattiin mongolien toimesta joskus joskus. Ei voi muistaa vuosilukuja.